Kotikalenteri

Hei kaikille pitkästä aikaa. Arki on vienyt mennessään. Blogin päivittäminen on käynyt mielessä monta kertaa, mutta sitten on aina tullut jotain akuutimpaa hommaa päällekäin. Nyt kuitenkin siunaantui hyvä hetki päivittämiseen. Ajattelinkin sitten kirjoitella aiheesta, joka on kiinnostanut kovasti Facebookin ihmeellisessä maailmassa.

Olen useissa kodin järjestykseen liittyvissä keskusteluissa tuonut esille omaa kotikalenteriani. Tämä pieni, mutta ah niin toimiva, työkalu on helpottanut arkeamme suunnattomasti. Siksi haluankin nyt esitellä sen täällä blogissa.

Ajatus kotityökalenterin pitämisestä lähti siitä, että minulla oli niin paljon muistettavia asioita. Elän poikani kanssa kahdestaan ja kuten jokainen tietää, lapsiperhearki on kiireistä ja muistettavia asioita on paljon. Siksi en halunnut vaivata päätäni yhtään enempää muistelemalla, milloin olen viimeksi pessyt vessan tai milloin vaihdoin lakanat. Milloin pitäisi tehdä, mitä ja missä järjestyksessä?

Olen usein maininnut, että en ole luonnostani mikään kodinhengetär. Siivoaminen ja muu kodin ylläpito on minulle vain välttämätön paha. Haluan kodin olevan siisti. Sellainen, johon voi milloin tahansa ottaa vieraita vastaan, yllättäenkin. En myöskään halua käyttää siivoamiseen kohtuuttomasti aikaa, joten siivouspäivät ovat minulle ehdoton nounou. Haluan, että siisteyden ylläpitämiseksi välttämättömät toimet sujuvat suitsait sukkelaan. Ja niinhän ne sujuvatkin, koska pikkuhommiksi pilkottuna ne eivät ole mitenkään työläitä tai aikaa vieviä.

Lähdin kotikalenteria suunnitellessani liikkeelle siitä, mitä pitäisi tehdä viikottain. Tässä kuvassa ne näkyvät vasemmalla. Imuroidaan, tuuletetaan, pestään vessa ja peilit sekä vaihdetaan pyyhkeet. Marttojen nettisivuilta sain pohdintaan helpotusta. Nämä viikottaiset hommat on merkattu kalenteriin jokaiselle viikolle. Kun on tehty, merkataan tehdyksi. Lakanat suositellaan vaihtamaan kahden viikon välein ja tälle kuvan viikolle sattuu niiden vaihto.

Minulla on kalenterissani kiertävä neljän viikon sykli harvemmin tehtäville töille. Näiden tekeminen riittää kerran kuussa, joten ne toistuvat neljän viikon välein kalenterissa. Neljän viikon syklin aloittaa keittiö, jolloin pesen keittiön perusteellisemmin. Se tarkoittaa jääkaapin tsekkausta, rasvasuodattimen puhdistusta ja kaapinovien, tasojen ja kaakeleiden perusteellisempaa pesua. Tarvittaessa tällöin pesen myös keittiön lattian, jos sinne on sattunut jotain pinttymään.

Seuraavalla viikolla kalenterissa toistuvat viikottaiset vakiohommat. Pesen pyyhkeet kahden viikon välein. Kerään kasan pestäviä pyyhkeitä ja ne pestään eri viikolla kuin lakanapyykki. Tälle viikolle olen merkannut myös kasvit, joka tarkoittaa kuolleiden lehtien nyppimistä viherkasveista ja altakasteluruukkujen vesitilanteen tarkistamista.

Neljän viikon syklissä tälle viikolle sattuu pölyjen pyyhkiminen. Se onkin nykyään helppo homma, koska olen vähentänyt meiltä niin paljon tavaraa. Koko homman tekemiseen menee puolisen tuntia. Kun kierrän koko asunnon pölyjä pyyhkien, pyyhin samalla myös ovien kahvat ja valokatkaisimet.

Ja siirrymme eteenpäin kalenteriviikoilla. Vakiohommat jälleen kerran, joiden lisäksi kahden viikon välein toistuva lakanoiden vaihto. Lakanat pestään heti, koska en kestä tursuavaa pyykkikaappia ja kasaantuneita töitä. Tälle viikolle sattuu myös lattioidenpesu. Se on nykyään mukava työ, koska sain viime jouluna lahjaksi höyrymopin. Lattioiden pesu oli ennen höyrymoppia yksi ärsyttävimmistä kotitöistä. Nykyään voin sanoa pitäväni siitä. Höyrymoppi on kätevä. Jos et ole vielä tutustunut, kannattaa tutustua.

Neljän viikon syklin viimeinen viikko koostuu vakiohommista ja kahden viikon välein toistuvasta pyyhkeiden pesusta sekä kasvien tsekkauksesta. Tällä viikolla on kylppärin perusteellisemman pesun vuoro. Pyyhin tasot, kaapinovet, suihkunurkan ja kiillotan hanan sekä pesen lattian. Kylpyhuoneen pesuun kuuluu myös kaikkien rakastama lattiakaivo. Putsaan sen ja vaihdan suodattimen. Mutta haluan kertoa teille salaisuuden. Kun tämän tekee neljän viikon välein ja käyttää suodatinta, se lattiakaivo ei ole lainkaan ällöttävä putsattava.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Tarkkasilmäisimmät ovatkin jo pistäneet merkille, että kodissa on muitakin hommia, joita tarvitsee tehdä harvemmin. Nekin on merkattu kalenteriin muistuttamaan. Tässä muutamia esimerkki kuukausia.

Lämmityskausi alkaa, joten lokakuulle olen merkannut pattereiden putsauksen. Sinne väliin kertyy pölyä ja ryönää, joten lämmityskauden alkaessa putsataan välit. Täkit ja tyynyt on hyvä pestä ajoittain. Meillä ne pestään kolmen kuukauden välein ja tämä sattuu lokakuulle. Homman voi hoitaa milloin tahansa kuukauden aikana, mutta loogisinta on ajoittaa se viikolle, jolloin vaihdetaan lakanat.

Marraskuulle on merkattu mattojen raikastaminen. Tämä tehdään kolmen kuukauden välein. Höyrymoppi on tähänkin ihan verraton työkalu. Tässä vaiheessa vuotta kausivaatteet on vaihdettu. On aika tarkistaa, mitä pistetään vielä säilöön ja mikä lähtee kiertoon. Lapsen vaatteiden kanssa tämä homma kannattaa oikeasti tehdä vähintään kaksi kertaa vuodessa, koska muuten käy herkästi niin, että joka paikka alkaa tursuta pieneksi käynyttä vaatetta. Pestään syksyn kamppeet varastoitavaksi tai kierrätettäväksi seuraaville käyttäjille.

Ja sitten saapuu joulukuu. Meillä ei todellakaan tehdä mitään joulusiivouksia tai muita verisuonet päästä katkaisevia operaatioita. Ei tarvitse, koska paikat pidetään kunnossa koko vuoden ajan. Joulukuussa ja kesäkuussa kuivapyyhin katot ja seinät. Siinä on minun joulusiivoukseni. Joulukuulle sattuu myös hellan siirtäminen ja takaa kunnolla putsaaminen. Tämä tehdään kolmen kuukauden välein. Lisäksi kolmen kuukauden välein putsataan imurin suodattimet ja se sattuu joulukuulle. Niitä suodattimia muuten kannattaa oikeasti ajoittain putsata, ettei imuri sano sopimusta irti tämän takia.

Tällainen on meidän kotityökalenteri. Tämä on havaittu todella toimivaksi systeemiksi, joten aion tehdä tulevillekin vuosille samanlaisen. Nythän se on helppoa, kun tästä vain kopioi menemään.

Siivoushommien lisäksi teen kalenteriin ruokasuunnittelua. Olen kirjannut sinne päiväkodin ruokalistan ja suunnittelen ruokia tämän listan kanssa synkassa. Koska muutenhan kävisi aina niin, että kun päiväkodissa olisi hernekeittoa, meillä kotonakin olisi hernekeittoa. Tylsäähän sellainen syöminen lapselle olisi.

Kalenterista löytyy myös inventaariolista pakastimelle. Kun ostan ruokavärkkiä valmiiksi pakastimeen, lisään tuotteen listalle. Näin minun on kauppalistaa suunnitellessa helppo tarkistaa, mitä pakastimesta jo löytyy. Näin pakastimesta ei tule ruoan hautausmaata, vaan valmiiksi ostetut päätyvät pian käyttöön. Toinen inventaariolista koskee valmiiksi annoksina pakastettuja ruokia. Kun pakastan valmista ruokaa, pakastan ne sopivina annoksina ja kirjaan listalle. Näin myös valmis ruoka tulee suunniteltua kiireisten päivien ruokalistalle eivätkä ruoat unohdu pakastimeen.

Tulipas pitkä tarina. Toivottavasti jaksoit lukea. Toivon myös, että tästä voisi olla jollekulle kotitöiden kanssa painivalle apua.

Purkki siellä, purnukka täällä

Olen viime aikoina yrittänyt perehtyä kemikaalikuorman vähentämiseen. Tavoitteena olisi myös, että purkit ja purnukat taloudesta vähenisivät. En jaksa uskoa, että joka puuhaan oikeasti tarvitsisi oman purnukkansa.

Olen Instagramissa jo vinkannutkin löytäneeni Universal Stonen monenlaiseen kodin puhdistamiseen. Kyseessä on ihan erinomainen tuote, jolla pystyy pesemään melkoisen monta paikkaa pesuhuoneesta ja vessasta keittiöön ja grilliritilään. Tuote on ekologinen, mutta myös ihan mahdottoman tehokas. Ja se kestää ja kestää, vaikka kuinka sitä käyttäisi.

Pyykinpesussa olen siirtynyt käyttämään etikkaa huuhteluaineena. Ihan siis sitä tavallista kaupasta saatavaa etikkaa. En ole pojan syntymän myötä käyttänyt pyykkäyksessä hajusteita enkä niitä kaipaa vieläkään. Tästä syystä en ole lähtenyt ostamaan kaupoista hienoja pyykkietikoita. Olen havainnut, että tavallinen etikka ajaa ihan saman asian. Pyykki on raikasta ja etikkaa voi käyttää ihan kaikkeen pyykkiin.

Kosmetiikkaan olen yrittänyt etsiä vaihtoehtoja. Jotenkin veden kantaminen kaupasta tuntuu hölmöltä ja olenkin etsiskellyt vaihtoehtoja korvata purkit ja putelit paloilla. Muoviroskan väheneminenkään ei yhtään haittaisi.

Lähdin kokeilemaan shampoopalaa tunnetulta merkiltä. Alkuun vaikuttikin ihan hyvältä, kunnes yhtäkkiä hiukset olivat tahmaiset ja ällöttävät. Hiusharjaankin se tahma tarttui. Olin lukenut, että tahmaa voi aluksi tulla, mutta tämä oli jo liikaa. Kahden viikon kokeilun aikana tahma vain lisääntyi, vaikka sen piti hiljalleen loppua. Marssin kysymään neuvoa asiantuntijalta, palashampoiden valmistajalta. Sain hänen valmistamansa shampoopalan kokeiluun ja hiukset tuntuvat aivan erilaisilta. Ei tahmaa eikä ällötystä. Tämä tuli jäädäkseen. Kirjoittelen myöhemmin lisää tästä palashampoosta.

Täällä asunnossa on kuitenkin edelleen purkki poikineen. Universal Stone tuli jäädäkseen, samoin palashampoo. Nyt kaipaankin vinkkejä muilta. Miten vähentää purkkeja ja purnukoita? Miten pääsisi tilanteeseen, ettei kaupasta tarvitsisi kantaa vettä ja muovipulloja. Paitsi sitä etikkaa. Se kun on monikäyttöinen tuote ja vallan verraton myös.

Vinkkaa hyväksi havaittu tuote.

Lapsiperheen koti - pelkkää kaaosta?

Kuulun useisiin kodin järjestelyyn liittyviin ryhmiin Facebookissa. Tasaisin väliajoin törmään ryhmissä kysymyksiin siitä, miten lapsiperheen kodin kaaoksen voisi selättää. Usein tähän liittyy toteamus, ettei se ole mahdollista ja epäjärjestystä on vain opittava sietämään. Usein näiden keskustelujen loppukaneetiksi päätyy kommentti siitä, että viettää mieluummin aikaa perheen kanssa kuin siivoaa koko ajan.

Minäpä toteankin nyt, että lapsiperheen arjen ei todellakaan tarvitse olla kaaosta. Epäjärjestystä ei tarvitse oppia sietämään. Järjestys voi säilyä myös siten, että aikaa jää myös yhdessäololle. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa siivoamista, mutta koti voi silti olla siisti. Lapsiperheessä voi elää ilman pyykkivuoria, joiden alle lopulta joku hukkuu.

Oletko yllättynyt?

Olen joskus näihin keskusteluihin vastannut, että olennaisinta kodin järjestyksessä on se, että tavaraa on säilytystilaan nähden kohtuudella. Ratkaisu on siis karsiminen. Kun on karsittu, tämän jälkeen tavarat täytyy vain järjestää paikoilleen. Säilytykseen on olemassa niin monenlaisia ratkaisuja, että ei se kodin järjestys ainakaan niistä kiinni jää.

En tiedä, olenko jo maininnut, mutta tämä wannabe-minimalisti elää maksimalisti-lapsen kanssa. Meillä on leluja valtavat määrät eikä mistään tämä kanssani kämppäävä pieni ihminen haluaisi luopua. Väkisin en ole lähtenyt leluja karsimaan. Ajatus on kuitenkin se, että lelut ovat hänen tavaroitaan eikä toisen tavaroita saa hävittää ilman lupaa. Eikä ole tarvinnutkaan. Olen ratkaissut lapsen valtavan lelumäärän ongelman yksinkertaisesti sillä, että hänelle on huoneeseen järjestetty paljon säilytystilaa. Jokaisella leluryhmällä on paikka ja lapsi tietää, missä ne paikat ovat. Vaikka koko kokoelma olisi levitetty lattialle, ne on myös kymmenessä minuutissa siivottu paikalleen. Joskus tämä tapahtuu äidin avustuksella, joskus ihan itsekseen.

Väitän myös, että kodin siisteyden ylläpidossa keskeistä on rutiinit. Ei mikään pysy kuosissa, jos kaikki jätetään levälleen eikä kukaan koskaan vie tavaroita paikalleen. Suurpiirteinen ihminen voi kokea vaikeaksi tällaisen neuvon. Mutta kerronpa uutisen. Minä olen suurpiirteinen ihminen kodin suhteen. Olen ollut aina. Minun on pitänyt opetella laittamaan käyttämäni tavarat paikalleen.

Samalla olen opetellut siivoukseen omanlaisia rutiineja. Ei minun tarvitse siivota koko aikaa, vaikka olen talouden ainoa aikuinen. Pieniä tehtäviä säännöllisin väliajoin tekemällä koti kyllä pysyy kunnossa. Laitan pyykkikoneen päälle, kun olen pistänyt ruuan hautumaan kattilaan. Nappaan kylppäristä mukaan luutun ja ikkunasuihkeen. Kierrän pyyhkimässä peilit. Meni viisi minuuttia. Kun menen viemään rättiä ja suihketta takaisin kaappiin, matkalla pesaisen myös saunan lasioven ja suihkuseinän. Kymmenessä minuutissa tämä pikkuhomma on tehty. Käväisen sekoittamassa ruokaa kattilassa ja istahdan alas. Silmiin osuu törsteinen tiskipöytä. Luutu käteen, suihkepullosta pesuainetta, pyyhkäisy. Siinäpä se, eikä aikaa mennyt sitä viittäkään minuuttia. Näin tekemällä hommat eivät kasaannu.

Ja sitten se ennaltaehkäisy. Lapsi on mahdollista opettaa siihen, että kengät harjataan pihalla ja kengät riisutaan tuulikaappiin. Ei kotona ole mikään pakko juosta kengät jalassa. Näin hiekat, loska ja ties mikä moska pysähtyy tuulikaappiin eikä leviä koko asuntoon. Myös tavaroiden paikalleen vieminen on ennaltaehkäisyä.

Meillä imuroidaan kerran viikossa. Asunto on järjestetty siten, että se on helppo imuroida. Pölyt pyyhin kuukausittain eikä sen tekemiseen mene puolta tuntia kauempaa. Lattiat pesen kerran kuussa. En ole nähnyt tarvetta yhtään tiheämmälle pesuvälille. Jos lapselta tippuu ruokaa lattialle, rikkaimuri imaisee ne käden käänteessä pois. Tai rätti. Ei ole iso homma, kun sen tekee heti.

Näin meillä hommat sujuu. Eikä elämä ole jatkuvaa kaaosta, saati jatkuvaa siivousta. Leppoistaminen yltää siivoukseen saakka. 

Minimalistihaasteen loppusummaus

Osallistuin kesäkuun minimalistihaasteeseen. Olin jo karsinut valtavat määrät tavaraa ennen kesäkuuta, koska muuton jälkeen paikkaansa hakevat tavarat ahdistivat, kaipasin avaruutta ja väljiä kaappeja. Minimalistipelin ajatus on yksinkertainen. Kuukauden ensimmäisenä päivänä poistetaan kotoa yksi tavara, toisena päivänä kaksi ja näin jatketaan koko kuukauden ajan. Kesäkuussa oli 30 päivää, joten yhteensä tavaroita tuli hävitettyä 465. Voitteko kuvitella, millainen kasa tarpeetonta tavaraa se oikein onkaan? Jokaisen poistokasa näyttää varmasti täysin eriltä kuin toisen.

Kuun alussa poistoja oli helppo löytää. Poistot kirjasin pikkuiseen muistikirjaan, jonka aion haasteen jälkeenkin säilyttää. Se saa olla muistuttamassa minua siitä, mikä on oikeasti tarpeellista. Kesäkuun aikana tein paljon havaintoja tavaroista, joita oli elämän varrella tullut hankittua. Opin paljon.

Pistin ensimmäisenä päivänä myyntiin aikanaan ostamani kasvikuivurin, joka oli päätynyt tarpeettomaksi yläkaapin täyttäjäksi. Harmitti, että olin moisen tilaa vievän laitteen mennyt ostamaan. En kuljeskele pellon reunalla keräämässä kasveja, joita voisin kuivattaa ja käyttää myöhemmin. En ainakaan nyt, en tässä elämäntilanteessa. Ehkä sitten eläkkeellä, kun minulla on paljon ylimääräistä aikaa. Ehkä minulla on sitten myös varaa ostaa uusi kasvikuivuri, jos koen sen tarpeelliseksi.

Tämän lisäksi opin , etten ole hiuksia laittavaa sorttia. Minun tyylini on pese ja pidä. En siis tarvitse valtavaa korillista hiuskoristeita, pinnejä ja lyhyemmän hiusmallin myötä ponnaritkin ovat jääneet tarpeettomiksi. Pinneistä säästin kaksi, hiuslenkkejä jäi yhteensä viisi. Ne riittävät varmasti moneksi vuodeksi.

Havaitsin, että olen harvinaisen laiska raahaamaan tyhjiä pulloja kauppaan. Niitä oli vuosien varrella kertynyt melkoisen paljon varaston hyllyille. Päätin, että jatkossa meille ei kanneta limsapulloja. Meiltä löytyy Soda stream -laite, jolla limsaa saa tarvittaessa tehtyä. Näin tyhjiä pulloja ei myöskään pääse kertymään nurkkiin.

Pojan pieneksi käyneitä vaatteita poistin nurkista kassitolkulla. Jatkossa minun täytyy miettiä niiden kiertoon saamiseksi jokin systeemi. Minulle ei lisää lapsia ole tulossa, joten mitään vauva-aikaisia tarvikkeita ei meillä tarvitse säilöä. 

Eilen oli kesäkuun viimeinen päivä ja summasin koko kuukauden aikana poistetut tavarat yhteen. Yhteensä taloudesta poistui vähintään tavoitteen mukainen määrä tavaraa. Jokaista roskaa en luonnollisestikaan yhdeksi tavaraksi laskenut. Nyt voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että olen muuten melkoisen reipas ihminen. Onnistuin tavoitteessani enkä joutunut poistamaan mitään, mitä ehkä joutuisin myöhemmin katumaan. Kaapeissa on nyt tilaa ja väljyyttä. Tarvittavat tavarat löytyvät helposti.

Oletko sinä osallistunut minimalistihaasteeseen? Millaisia ajatuksia haaste herätti sinussa? Opitko jotain tärkeää itsestäsi?

Kesäloma

Kesäkuun alussa jäimme 4-vuotiaan poikani kanssa kesälomalle. Heti kesäloman alkajaisiksi kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

Minä: Mitä sinä haluaisit nyt sitten lomalla tehdä?
Poika: Kastella kasveja ja leikata ruohoa.

Tämä veti minut hiljaiseksi. En tiennyt, mitä olisin voinut keskusteluun enää sanoa. Minulla on ollut aina käsitys, että kaikkien mielestä kesälomalla pitäisi tapahtua jotain ihmeellistä. Reissata verenmaku suussa pitkin Suomea, käydä vähintään seitsemässä eri huvipuistossa ja ehkäpä tehdä joku ulkomaanmatkakin.

Usein lomien aikaan kiteytyy valtavasti odotusta. Koko vuosi, pitkä talvi, on vain odotettu lomaa ja suunniteltu hienoja aktiviteetteja. Sitten, kun kesäloma viimein tulee, suoritetaan lomailua. Lomasta tuleekin stressinaihe. Riidellään, helpotetaan pettymystä juomalla liikaa. Lieneekö siis mikään ihme, että loman päätyttyä päättyy myös moni parisuhde?

Olen lähes kuukauden pyöritellyt päässäni poikani kanssa käymääni keskustelua. Se kiteyttää minusta todella hyvin sen, mistä elämässä lopulta on kyse. Ei niillä elämyksillä ole merkitystä, ellei niitä jaeta yhdessä rakkaiden kanssa. Mitä merkitystä on huveilla ja hipoilla, jos niiden keskellä ei ehdi huomata elämänsä tärkeimpiä ihmisiä?

Yhden asian olen päättänyt. Minulla ei koskaan saa olla niin kiire, etten ehtisi nauttia elämästä ja yhteisestä ajasta pojan kanssa tässä ja nyt. Loppujen lopuksi valtaosa elämästämme ajasta on arkea. Ilo yhdessä olosta on löydettävä siitä hetkestä, mitä kulloinkin eletään.

Mitä me lopulta vuosien päästä muistamme menneestä? Jäävätkö elämän kohokohdat, huvipuistot ja ulkomaanmatkat, päällimmäisenä mieleen? Toivottavasti eivät ainakaan meidän tapauksessamme. Minä toivon, että poikani muistaa äidin, jolla oli aikaa. Äidin, jonka kanssa tehtiin arjesta juhlaa.

Miten minusta tuli leppoistaja?

Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni täällä. Tervetuloa mukaan!

Pari vuotta sitten sain käsiini KonMari-kirjan. Asuimme tuolloin poikani kanssa kahdestaan pienessä kolmiossa ja meillä oli joka paikka täynnä tavaraa. KonMari-metodin avulla karsin kotoamme paljon tavaraa ja olin siinä käsityksessä, että näin oli meille juuri hyvä. Kuitenkin minusta tuntui aina, että kotityöt lohkaisivat ison osan vapaa-ajastani enkä ehtinyt olla poikani kanssa niin paljon kuin olisin halunnut. Tämä vaivasi minua ja tunsin syyllisyyttä. Olinhan taloutemme ainoa aikuinen eikä minulla ollut ketään, kenen kanssa jakaa vastuuta.

Kun kevättalvella pääsimme viimein pitkän odotuksen jälkeen muuttamaan uuteen kotiin, totuus tavaramäärästä alkoi valjeta minulle. Isäni ja äitini kanssa täytimme laatikoilla, nyssäköillä ja säkeillä peräkärryllisen toisensa jälkeen. Yhtä kuormaa katsellessani totesin itselleni, ettei tässä ole mitään järkeä. Tällainen määrä tavaraa! Enhän minä edes tiedä, mitä kaikkea tuossa on.

Kun tavarat viimein oli saatu uuteen kotiin ja sen lattiat täyttyivät laatikoista, joita olimme hiki hatussa aiemmin kantaneet peräkärryyn, minä istahdin alas. Viimein olin valmis miettimään, millaisen elämän minä todella haluan. Tajusin, etten ollut noudattanut aiemmin mainitsemaani KonMari-metodia sillä tavoin, kuin se oli suunniteltu noudatettavaksi. En ollut luonut visiota siitä, millaisen elämän ja kodin oikeastaan halusinkaan. Nyt oli sen aika.

Lähdin pohtimaan asiaa oikeastaan siltä kannalta, että millainen minä oikeastaan olen. Viimeiset vuodet olin painanut täyttä häkää saattaakseni opintoni valmiiksi. En ollut pysähtynyt miettimään, kuka minä olen ja millainen minä olen. Tätä pohtiessani palasin ajassa noin 30 vuoden päähän. Muistin oman huoneen lapsuudestani. Minulla oli aivan valtava määrä kaikenlaisia koriste-esineitä. Niin, juuri niitä posliinisia Tiimarista hankittuja. Pidin niistä. Mutta ongelma tulikin siinä, kun äiti siivouspäivänä patisti pyyhkimään näistä ihanuuksista pölyjä. Voi luoja, että se oli minulle vastenmielistä!

Tämä sama ongelma on seurannut minua aikuisikääni saakka. On ihania esineitä, joista minua ei huvita pitää huolta. Minä en halua käyttää päivää siihen, että pyyhin pölyjä milloin mistäkin kipposesta tai kapposesta. Tästäpä se ajatus sitten lähti.

Minun olisi luotava koti, joka esteettisesti miellyttäisi silmääni, ja jossa viihtyisin, mutta sen pitäisi olla helposti siivottava. Kaiken pitäisi sujua suitsait sukkelaan ilman päivän kestävää siivousoperaatiota. Ja näin tapahtui. Lähdin miettimään, mikä on tarpeeksi, mutta minkä voin ilman hampaiden kiristelyä siivota.

Nyt voidaan sanoa, että minä tiedän tasan tarkkaan, mitä meidän kotonamme on. Ja minä tiedän, missä niiden tavaroiden paikat ovat. Siivoaminen käy suitsait sukkelaan, kun tavarat viedään omille paikoilleen käytön jälkeen eikä meille enää kerry mitään röykkiöitä nurkkiin. Kuvassa on olohuoneemme, joka on juuri niin viihtyisä kuin halusinkin, mutta todella helppo siivota. Minä rakastan sitä! Tällä hetkellä sieltä puuttuu matto, koska vanha oli sinne auttamattomasti liian pieni. Etsin siihen ajan kanssa helppohoitoisen kivan maton.

Entisestä siivousinhoajasta on muutamassa kuukaudessa kehittynyt siivouksesta pitävä henkilö. Ja miksi en pitäisi siivoamisesta? Se on nykyisin helppoa ja palkitsevaa.